Miksi kisoihin?



Miksi kisata, kun muutenkin voi harrastaa?

Tämä asia on pyörinyt minulla päässä useamman vuoden. Olen luonteeltani tosi tavoitteellinen, ja tykkään haastaa itseäni. En kuitenkaan osaa orjallisesti sitoutua yhteen asiaan kerrallaan, vaan haluan maistella vähän jokaiselta lautaselta. Tavoitteellisen urheilun kannalta tämä on hieman hankala ominaisuus, sillä tuloksia saavuttaakseni pitäisi panostaa enemmän yhteen lajiin.

Juoksun suhteen kisapäivän lukkoonlyönti toimii kannusteena treenaamiselle. Juoksu itsessään on minulle yleensä nautinnollista ja viimeistään lenkin jälkeen on hyvä fiilis. Hyvä kunto ja yleisesti viihtyminen omassa kehossa ovat arvokkaita juttuja.  Mutta aina ei huvittaisi lähteä lenkille ja tekosyitä löytyy vino pino. Vilkaisu kalenteriin kuitenkin kannustaa lähtemään, sillä treenaamatta esimerkiksi Karhunkierroksen mäet on kurjia.



Kisoissa on hyvä mitata sen hetkistä kuntoa. Varmasti aika moni lähtee juoksukisoihin vain voittamaan itsensä ja parantamaan omaa ennätysaikaansa. Tietenkin on myös se palkintokorokkeita hamuava joukko. 

Tykkään itse testailla erilaisia kisoja ja juoksen mieluiten poluilla, joten kuntoa on hankala verrata kisojen kesken. Oikeastaan vain Kokkola Cityrun on tapahtuma, johon olen osallistunut useampana vuotena samalle matkalle.

On vaikea sanoa tarkelleen mikä kisaamisessa viehättää. Osittain se on se valmistautuminen, etukäteisjännittäminen ja mahdollisimman optimaaliseen tilaan pyrkiminen ennen kisaa. Toisaalta se adrenaliiniryöppy jonka saa lähtöviivalla, hauskat juttutuokiot reitin varrella muiden kisaajien kanssa ja liikutus siitä kun on päässyt ehjänä maaliin ja suoriutunut taas yhdestä haasteesta.




Kisasin - tai siis yritin kisata - rekikoiralajeissa monta vuotta. En koskaan päässyt pienellä kotikutoisella valjakollani siihen pisteeseen että olisin voinut lähteä tyytväisenä kisaurille ja lopulta ymmärsin lopettaa. Asetin syksyn treenisuunnitelmilla hirveästi paineita itselleni ja koirille. Piti treenata tietty määrä viikossa, ja jos oli liian lämmin keli treeni tapahtui aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Treenin piti olla nousujohteista ja kyttäsin jatkuvasti kelloa että vauhdit pysyvät sopivina. Koirien terveys ja vetointo stressasivat.

Nyt kun siirryin arkihummailijoiden joukkoon, harrastuksesta on tullut paljon mielekkäämpää. Koirien kanssa mennään vain fiilistelemään eikä tekemisessä ole hitustakaan suorittamista. Syyskaudella ajellaan mönkijällä ja odotetaan talvea ja rekikelejä. Fiiliksen mukaan harkitaan jopa pidempää vaellusreissua koirien kanssa. Parasta on saada joku kaveri mukaan valjakkoseikkailuun! 

Kaikki on itsestä ja koirien kunnosta kiinni eikä mikään pakota tekemään tietyllä tavalla. Joillekin kisaaminen sopii, mutta itsellä on nyt paljon vapautuneempi fiilis.




Olen ajanut työmatkaa maantiepyörällä jo monta kesää ja pyöräily oli pitkään vain tapa siirtyä paikasta a paikkaan b. Olen kerran osallistunut Arvon kuntoajoihin Kälviällä ja sen suurempaa tarvetta ei ole lähteä kisailemaan kaksipyöräisellä.

Pari vuotta sitten ostimme talouteen ensimmäisen fatbiken ja oikeastaan vasta tänä syksynä innostuin aiheesta tosissani. Nyt juoksulenkkien rinnalle on tullut "maastomopoilut" ja saan siitä tosi paljon kiksejä. En kuitenkaan usko että löydän itseäni maastopyöräilykisoista, sillä en halua tehdä harrastuksesta tavoitteellista.




En ole vielä päättänyt millainen harrastaja minusta tulee ratsastusjousiammuntapuolella. Laji kiehtoo minua kovasti sen haastavuuden takia, ja on ollut ihana herättää kauan nukuksissa ollut heppatyttö. Ratsastusjousiammunta vaatii paljon, sillä siinä pitää treenata kahta eri elementtiä yhdessä ja erikseen. Aion katsoa ihan rauhassa mihin tämä tie vie, ja päätän sitten vasta haluanko pitää sen vain hummailutasolla vai lähdenkö panostamaan siihen enemmän.





Kisaamisessa on hyvät ja huonot puolensa. Joskus ajatus stressaa ja seuraavalla hetkellä motivoi. Tulevia kisoja on kiva hehkuttaa juoksukavereiden kanssa ja itse tapahtumapäivä on lähes poikkeuksetta huikea. Kisoissa ei kuitenkaan ole pakko ravata, mikäli ei koe saavansa siitä mitään positiivista. 

Vaikea myös määritellä missä lajeissa haluaa kisata ja missä ei. Se on niin monesta asiasta kiinni. 

Tykkään harrastella monenlaisia eri lajeja, mutta se ei tarkoita että niissä kaikissa pitäisi olla täydellisen hyvä ja suoritusta pitäisi jollain lailla pystyä mittaamaan ja vertaamaan toisien vastaaviin. Yhtä lailla kun voin juosta vain itseäni varten voin myös suorittaa kisoissa vain itselleni. Harrastuksien pääasiallinen tarkoitus on kuitenkin tuottaa hyvää mieltä ja sisältöä elämään. 


Millaisia ajatuksia kisaaminen herättää sinussa? Toimiiko se enemmän motivaattorina liikkumaan, vai haetko sieltä jotain muuta?