NUTS Karhunkierros 2018

Spoiler: Me selvittiin maaliin! 


En varmaan koskaan ole jännittänyt mitään kisaa tällä intensiteetillä. Kuten edellisessä postauksessa totesin, niin erinäisistä syistä talven treenimäärät kokivat kovan romahduksen, ja keväällä ei olla ehditty korjata tilannetta riittävästi. Ikäviä juttuja tuntui tulevan joka tuutista, ja piti vain keskittyä yleiseen jaksamiseen. Ehdittiin tehdä ennen kisaa yksi 22 kilometrin testilenkki Öjan maastossa, joka meni lopulta kävelyksi. Ei hirveän rohkaisevaa.

Näillä eväillä ei ollut mitenkään varmaa, että päästäisiin edes maaliin saakka 31 kilometrin matkalla. Onneksi meillä oli ihana HiHi:n juoksuporukka tsemppaamassa toisiamme. Vietimme äärimmäisen onnistuneen valmistautumisillan ennen kisaa tankaten ruokaa ja porealtaassa loikoillen. Oikein arjen luxusta.


Pastatankkaus ennen kisaa. 


Meillä oli startti vasta kahdelta, joten aamulla ehti hyvin vetäistä kaurapuurot ja raejuustot, ja vielä puolilta päivin kunnon tonnikalapastat. Pakkailimme reput rauhassa, ja sen sisältö näytti tältä:

Reppu Salomon Advanced Skin 12
1,5 litran juomarakko letkulla
0,5 litran lötköpullo High5 -urheilujuomalla
10 High5 -geeliä
2 suklaapatukkaa
Pari taatelia minigrip-pussissa
Suolatabletteja
Magnesiumia
Itseliimautuvaa sidettä
Rakkolaastareita
Avaruuslakana
Ohuen ohut takki

Vatsani tykkää High5-tuotteista, joten pyrin varaamaan niitä sen verran että minun ei tarvitse turvautua järjestäjän vaihtoehtoihin. Minulle riitti se yksi puolimaraton, jossa  jouduin nauttimaan mukillisen Dexalia. Huh mitkä vatsakouristukset sain illalla!

Suolatabletit tulivat kuumuuden takia todella tarpeeseen. Eväät menivät just nappiin, ja geelejä jäi lopulta vain yksi reppuun. Suklaapatukoista söin toisen, ja napsin pari taatelia näön vuoksi. Ne olivatkin vain varulta mukana, jos geelit olisi tökkineet.


Team HiHi valmiina lähtöön Juumasta! Ylen kuvaajatkin oli paikalla. 

Meillä oli bussikuljetus lähtöpaikalle kello 13, ja omaa lähtöä odotellessa kannustimme muita ja juttelimme juoksijoiden kanssa. Päivä oli huikean kaunis ja lämpöä oli varjossakin lähes 20 astetta. Onneksi tuuli melko navakasti. Lähdettiin melko rauhassa liikkeelle samalla vanhalla taktiikalla: kävellään kaikki ylämäet ja juostaan sillä tahdilla mikä tuntuu hyvältä. 

Pieni Karhunkierros on mukavaa juostavaa ja huollettu sorabaana houkutteli vähän kirimään vauhtia. Ylämäet tunkattiin reipasta tahtia ja jalka nousi kivasti juoksupätkilläkin. Alkoi huolettaa mennäänkö jopa liian kovaa tahtia kuntoon nähden, vaikka todellisuudessa olisi ehkä voinut juosta lujempaakin. Nappailtiin aina 30 minuutin välein geelejä, ja yritin muistaa juoda vettä tai urheilujuomaa noin kilometrin välein.

Tultiin ensimmäiseen huoltoon ajassa 1:35 hyvävoimaisina. Huollossa tuhraantui aikaa kymmenisen minuuttia, vaikka olimme muka "nopeita". Vesivarastot täyteen - sitä muuten kului! - suklaapatukka nassuun ja menoksi. Näissä pitäisi vähän vielä parantaa, mutta ehkäpä kokemus opettaa. Otettiin myös tässä vaiheessa ensimmäiset suolatabletit. Kaikkinensa vedin matkan aikana kaksi suolatablettia.

Happy runner. <3


Ruuhkia ei ollut viime vuoteen verrattuna ollenkaan ja jonossa annettiin hyvin tilaa ohituksissa. Alamäet sujuivat yllättävän hyvin ja ohiteltiin porukkaa. Jotain on selvästi loksahtanut kohdilleen, kun uskalsin huoletta revitellä mäkiä alas. Huikeaa! Basecampin huollon jälkeen oli tylsääkin tylsempiä tiepätkiä, ja välillä tuntui että jalat alkavat painaa. Mutta kun pölähdettiin takaisin metsään mentiinkin taas hyvällä imulla eteenpäin. Hauskinta oli nousta reippaasti ylämäkiä ja juosta alaspäin. Jalat toimivat hienosti eikä missään välissä tullut kolotuksia!

Vettä tuli juotua aika paljon, ja jouduttiinkin pitämään kolme pissataukoa matkan varrella. Ennen Konttaisten huoltoa tajuttiin, että mehän saatetaan päästä alle 6 tunnin suoritukseen. Kaikki olivat vielä tosi hyvävoimaisia, ja ryhdyttiin oikein ajatuksella kirimään tahtia. Konttainen meni ylös ja alas heittämällä, ja selkiä tuli vastaan reippaasti. Konttaisten huollossa oltiin aikaan 4:39, mutta tuhrattiin taas arvokas 10 minuuttia vessataukoon ja muuhun haahuiluun.


Näissä maisemissa kelpaa juoksennella. 


Viimeinen pätkä on Karhunkierroksella ehdottomasti PARAS, ja odotin innolla loppurutistusta. Vedettiin hyvällä tahdilla Valtavaaralle ja juostiin hirveää kyytiä alas Rukan juurelle. Eräs ohitettava juoksija kommentoi, että tuohon peesiin en kyllä lähde.

Enää viimeinen rypistys ylämäkeen ja se sujui myös aivan liian helposti. Hitsi, olisi pitänyt vain aloittaa väkevämmin kun voimia olisi ollut vielä jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Tehtiin kunnon loppukiri maaliin, johon saavuttiin ajassa 6 tuntia ja 11 minuuttia. Parin vuoden takaiseen saatiin yli 30 minuutin parannus, ja juoksukilometreihin nähden oltiin äärimmäisen tyytyväisiä suoritukseen. Viimeinen rutistus Konttaiselta Rukalle meni hieman yli tuntiin, mikä on meidän tasoisille juoksijoille oikein hyvä suoritus.

Juoksu tuntui kivalta ja ihmeellisen kevyeltä, ylämäet noustiin reippaasti ja ilman taukoja ylös ja alamäet vasta menivätkin hyvin. Alkumatkasta kaikkia vielä epäilytti oma jaksaminen ja himmailtiin ehkä liikaa, mutta toisaalta oli mahtava juosta niin kovalla intensiteetillä viimeiset tunnit, ja saapua maaliin energisenä ja kunnon juoksuhuumassa. Mahtava reissu!

Kaikki jotka epäilevät itseään ja jaksamistaan: Kannattaa aina yrittää! Matkalla mietin ohjetta, että kun tuntuu ettei enää jaksa jatkaa, on käyttänyt vasta puolet energiavarastoistaan. Syyllistyn usein itseni aliarviointiin ja erehdyn vertaamaan omaa tekemistä muiden suoritukseen. Ei kannata! Kaikki lähtevät tuonne ylittämään itsensä ja hakemaan niitä omia rajojaan. Tärkeintä on nauttia koko matkasta hyvine ja huonoine hetkineen. Ihan jokainen tuolta suoriutunut on voittaja. 

Nyt odotellaan jännityksellä heinäkuun NUTS Pallas kisaa, johon osallistumme ensimmäistä kertaa. Siihen mennessä ehtii vielä vähän kerätä juoksukilometrejä ja tehtyä mäkitreeniä.

Palautumista porealtaassa kera yhden (1) lonkeron. 


Reissun tekninen datapuoli:


33,9 km
6 h 11 min
1200 nousumetriä
Keskisyke 155, max 179
kalorikulutus 3825 (kokonaiskulutus päivälle 5316)




Mites muilla meni juoksut? Laittakaa ihmeessä juttua tai linkkejä kisarapsoihin tuohon kommenttiboxiin, niin pääsen lueskelemaan! 


Kootut selitykset KK:lle



Viikonloppuna se olisi edessä. Nimittäin NUTS Karhunkierros polkujuoksukilpailu Rukalla. Säätiedote lupailee hyvää ilmaa, lumet ovat sulaneet vauhdilla ja tulvahuippukin on ohitettu. Eli viime vuoden metrisiä hankia ei tarvitse tänä vuonna jännittää. 

Jalkojen kastumisen sijaan jännitetään kuntoa. Tänä vuonna ollaan ilmottauduttu 31 km:n matkalle, sillä halusimme vähän säästellä itseämme heinäkuussa odottavaan NUTS Pallas - Hetta (55 km) juoksuun. 

Ehkä tuli säästeltyä vähän liikaakin, sillä menneenä talvena ja nyt keväällä on tullut juostua vähemmän kuin moneen vuoteen. Kunto on suoraansanoen melko surkea, ja harkitsen ennemmin liittyväni Pullervon seuraksi kivelle makoilemaan.

Koottuja selityksiä löytyy rinkallinen, mutta mitäpä niitä kaivelemaan ja synkistelemään. Juostava on, ja juokseminen tunnetusti loppuu vain juoksemalla. Eiköhän se vaelluksilla tunnetulla ryhtiotteella jotakuinkin suju, mutta ennätysaikoja on turha lähteä hakemaan. 

Viime vuonna juostiin miehen kanssa 53 km:n matka - eka ultra - ja se sujui upeasti. Kisakiertomuksen voit lukea täältä: NUTS Karhunkierros 2017 kisakertomus


Levillä tunkkaamassa rinteitä ylös lumimyräkässä reilu viikko sitten.

Kisakamat alkaa olla valmiiksi katsottuna. Mukaan lähtee tutut ja turvalliset Salomonin trikoot, t-paita, Salomonin juomareppu, lippis, juoksusukat, Salomon Speedcross Pro -kengät (aika paljon salomonia??) paljon High5 -geelejä (ne on ainoita jotka minulle sopii, kiitos vinkistä Juhalle) ja ehkäpä suklaapatukka jos toinenkin. Syömäänhän sinne mennään - eikö? 

Tietysti reppuun sujahtaa myös avaruuspeite, itseliimautuva side sekä suolatabletteja. 







Lähtääs yrittämään ja nautiskelemaan upeasta luonnosta! Kuinka moni on tulossa messiin? 



Kivempää luonnossa Kivikoneen kanssa

Sisältää blogiyhteistyötä



Luonnossa liikkuessa sitä havannoi erilaisia asioita. Vuodenaikoja, tuoksuja, lintujen ääniä, kasveja, ötököitä ja muuta eläimistöä. Polkua tallatessa jalka nousee välillä kiven, välillä juuren yli. Tuttuakin tutumpaa männyn runkoa on kiva sipaista ohi kävellessä. Mutta mikäs tuo kauniin valkea kivi on, joka tuolta hohtaa?


Polun kaunein kivi eksyy helposti taskunpohjalle, mutta mikä kivilaji on kyseessä?


Kivikone kannustaa pysähtymään kivien äärellä


Oletko sinä tehnyt tutunkaupat eri kivilajien ja mineraalien kanssa? Maisemasuunnittelijan opintojen parissa tutustuin kivien maailmaan ja opin tunnistamaan niitä, mutta vuosien myötä taito on auttamatta ruostunut. Vaivoin tunnistan graniitin, mutta siihen se pitkälti jääkin. 

Tästä syystä olin varsin innoissani, kun pääsin testaamaan Metson ja GTK:n yhteistyössä tekemää, täysin ilmaista Kivikone -sivustoa. Sivuston tarkoituksena on auttaa eri kivilajien ja mineraalien määrittämisessä mahdollisimman helpolla ja hauskalla tavalla. 



Bongaamalla tutustut luontoon lähemmin



Retkeilijä on paljon tekemisissä kivien kanssa. Joissakin maisemissa kiviin muodostuu suorastaan henkilökohtainen suhde - kuten rakkakivikossa. Kivien päällä astellaan ja tasapainoillaan, niihin istahdetaan tauolla ja niitä hyödynnetään jokia ylittäessä. Kiviä nostellaan teltan painoksi ja niiden takaa löytyy usein tuulensuojaisa taukopaikka. 

Kiviä löytyy kaiken kokoisia, värisiä ja muotoisia. Kokkolastakin löytyy valtavia siirtolohkareita, jotka jääkausi on myllertänyt kyseiselle paikalle. Siirtolohkareet ovat vaikuttava ilmestys, ja niiden tutkiminen on todella mielenkiintoista. Kälviällä sijaitsee hieno nähtävyys Pesäkivet, ja suhteellisen lähellä sijaitsee myös vaikuttava Ilveskivi. Ehdottomasti tutustumisen arvoisia retkikohteita! 


Rakkakivikossa sitä miettii, että paljonko kiviä on vielä jäljellä? 



Kivilajit koostuvat eri mineraaleista, mutta myös yksittäinen mineraali voi muodostaa kivilajin. Mineraalit taasen ovat luonnossa esiintyviä alkuaineita tai epäorgaanisia yhdisteitä, joilla on tietty kemiallinen koostumus. Esimerkiksi kulta on mineraali, joka muodostuu yksittäisestä alkuaineesta. Kivilajeista 95 % on syntynyt sulasta kiviaineksesta, ja vain 5 % kerrostumalla. 

Suomen kansalliskiveksi tituleerattu graniitti lienee meidän yleisimpiä kivilajejamme. Graniittia käytetään hyödyksi laajalti eri aloilla - kuten viherrakentamisessa. Luonnonkivi on eläväpintainen ja aina omanlaisensa taideteos. Se nostaa alueiden arvoa ja sopii kaikkialle.


Kivet ovat luonnon taidetta


Luonnonkasvit ja niiden hyödyntäminen ravintona on nyt muodissa. Marjoja ja sieniä on osattu hyödyntää jo kauan aikaa, mutta muut luonnosta löytyvät syötävät kasvit on jääneet vähemmälle käytölle. Nyt tämä vanha perinne on nostanut päätään, ja ihmiset ovat lähteneet innolla keräilemään puhdasta ja ilmaista ravintoa metsistä.

Löytämisen ilo on iso osa tätä prosessia, ja sama pätee myös muihin luonnon havainnointiin liittyviin harrastuksiin, kuten lintubongaukseen.

Kivilajien tutkiminen tarjoaa saman etsimisen ja löytämisen riemun. Luonto tulee lähemmäs kun siihen tutustuu, ja tuttuja asioita tervehtii kuin vanhaa ystävää. Metsä avautuu aivan erilaisena kokonaisuutena. Mitä tarkemmin tuntee ympäröivän luontoon, sitä syvempi suhde siihen muodostuu.

Luonto tarjoaa niin paljon kokemuksia, elämyksiä ja ravintoa sekä keholle että mielelle.



Mutta nyt takaisin itse asiaan, eli Kivikoneeseen. Paras tapa tutustua Kivikoneeseen on tietenkin lähteä retkelle!



Kuinka Kivikone toimii?



Kivikoneen käyttö on todella helppoa. Käytön voi aloittaa välittömästi ilman sovellusten lataamista. Klikkasin itseni vain osoitteeseen http://kivikone.fi/ ja lähdin tutkimaan mitä se pitää sisällään. 


Suojalasit on tarpeen kun käyttää kivivasaraa


Kivien tunnistamiseen tarvitaan muutama työkalu. Kivivasara ja suojalasit löytyvät monen kotoa tai viimeistään rautakaupasta. Vasaralla lohkotaan kivestä näytteitä, ja suojalasit estävät niiden päätymisen silmiin. Lasittamaton posliini - kuten sähkösulake - toimii mineraalien jättämien viirujen värin tutkimisessa. Rautanaulaa tarvitaan mineraalien raaputtamiseen, ja kompassilla voidaan tutkia niiden magneettisuutta.

Työvälineet sujahtavat mukavasti reppuun risukeittimen, nokipannun ja hyvän pullan kera. Seikkailu voi alkaa.


Naarmuttaako rautanaula graniittia? 



Käyttöön tarvitaan tietenkin myös kännykkä, jolla Kivikonetta voidaan käyttää näppärästi luonnossa. Sovellus antaa erilaisia kuvallisia tai sanallisia vaihtoehtoja, joita klikkailemalla se määrittelee mistä kivestä tai mineraalista on kyse. 

Lopputulemana voi olla monta eri vastausvaihtoehtoa, joita klikkailemalla voi selkeiden kuvien perusteella määritellä kivilajin tai mineraalin. Helppoa! 


Minkä värinen viiru mineraalista jää sulakkeeseen? 



Omalla kiviretkelläni löysin lukuisia eri mineraaleja ja kivilajeja. Kaunista valkoista kiveä tuumailin pitkään, ja analysoin sen lopulta kvartsiitiksi. Mitä olet mieltä, menikö oikein? 

Kivikone sopii hyvin retkelle mukaan otettavaksi, ja sen käyttö ei vaadi ohjeiden lukemista tai etukäteistutustumista. Voisin hyvin kuvitella että erityisesti perheen pienimmät innostuvat kivien raaputtelusta ja tutkimisesta! Kivikoneen havainnolliset kuvat ja yksinkertaiset kysymykset auttavat oikeaan lopputulokseen. 

Kivien analysointi sopii kaikille luonnossa liikkuville, ja suosittelen lämpimästi tutustumaan yhteen merkittävistä luonnon taidonnäytteistä! 




www.kivikone.fi

#kivikone

#metso

@metsoworld

Kesäsuunnitelmia: polkujuoksua, soolovaellus ja Sarek


Puutarha-ala on kesällä vilkkaimmillaan, ja pidempien kesälomien pitäminen on hankalaa. Siitä syystä olen tuttuun tapaan pilkkonut lomat pariin pätkään ja jättänyt syksylle ja talvelle loput. Tällainen systeemi sopii minulle hyvin, sillä se mahdollista monta erilaista vaellusreissua. Kesälle on myös paljon muuta ohjelmaa - esimerkiksi piharakentamista - mutta olen pyrkinyt jättämään aikaa myös oleiluun ja spontaaneihin seikkailuihin. Ja tietenkin on ihana päästä kesällä meidän mökille merimaisemiin. 



Pidempiä matkoja ei ole suunnitelmissa, mutta tarkoitus olisi käydä ainakin viikonloppureissu Tanskassa viimeiseen Viiden huipun haaste - kohteen valloittamiseksi. Tanskassa voisi käydä vaikka pyöräilemässä. Olisi sinulla vinkkejä mitä kannattaisi nähdä tai tehdä?

Kesäkuulle olen suunnitellut käyväni soolovaelluksella lapissa. Ajankohta on ehkä ennen juhannusta, mutta katsotaan miten muut menot asettuvat paikoilleen. Paikkana olen miettinyt joko UKK-puistoa - yllätys yllätys - tai Muotkatuntureita. UKK-puistossa haluaisin lähteä Rajajoosepista ja kuljeskella siitä Kiilopäälle. Pari reittivaihtoehtoa on jo mielessä, mutta kevään eteneminen ratkaisee paljon. Muotkalla olemme käyneet yhden reissun melkein kymmenen vuotta sitten, ja sinne olisi mahtava päästä uudestaan. On myös vielä päättämättä lähdenkö reissuun aivan yksin, vai tulisiko tarhasta yksi koira matkakumppaniksi.




Heinäkuussa lähdemme neljän hengen porukalla pohjoiseen. Tällä hetkellä mielessä on vahvasti Sarekin mahtavat maisemat. Vieläköhän siellä saa olla rauhassa, vai onko puisto ruuhkautunut vaeltajista? Viikon verran ollaan varattu reissuun aikaa, ja ajankohta on Pallas - Hetta -polkujuoksukisan jälkeen. 

Polkujuoksurintamallakin riittää kivasti säpinää. Meillä on tiedossa ainakin kolme kisaa: NUTS Karhunkierros 31 km toukokuun lopussa, NUTS Pallas 55 km heinäkuussa ja Kokkolan West Coast Trail Run 22 km syyskuun alussa. Pyhän tunturimaraton elokuussa houkuttelisi, mutta liikaa en halua aikatauluttaa jotta ehtii tehdä muitakin juttuja. Harmillisesti Salamajärvi Trailrun ei ole tulossa tänäkään vuonna, mutta onneksi Mennään metsään -polkujuoksukiertue rantautuu sinnekin syyskuun lopulla, ja siihen täytyy tietenkin osallistua. 




Kesäkuussa alkavat Kokkolan ladun polkujuoksut meidän upeilla retkeilyreiteillä. Vedän mahdollisesti myös muuta polkujuoksuun liittyvää juttua Kokkolassa, mutta ne kuviot asettunevat syksymmälle. 

Olen haaveillut myös osallistuvani lukuisiin ulkotreeneihin, joita Kokkolassa järjestetään tänä kesänä. Meillä on huikean hienot lähiliikuntapaikat sitä varten, ja itse asiassa viime viikolla treenailtiin Isokylän lähiliikuntapaikalla Liikevoiman vetämissä treeneissä. Muita hyviä paikkoja treenailuun ovat mm. Torkinmäen lähiliikuntapaikka ja Roskarukan portaat. 




Eli varsin liikunnan- ja ulkoiluntäyteinen kesä taas tuloillaan! Toivotaan että saataisiin hiukka lämpimämpi kesä mitä viime vuonna. Miltä sinun kesäsuunnitelmat näyttävät? Onko vaellusreissuja suunnitelmissa? Entä törmätäänkö jossain kisassa? 

Lähiliikuntapaikkojan sijainnit Kokkolassa: https://www.liikuntapaikka.fi/


Öjan Saaristopolulla


Lyhyen tiepätkän jälkeen päästään polulle. Heti alkumetreillä polku imaisee otteeseensa, ja kauniisti metsän keskellä polveileva reitti saa mielen rentoutumaan. Välillä hengitys tihenee ja tulee jopa hiki. Onko Kokkolassakin mäkiä? Ja voi mitä jäkäläpeitteisiä kallioita! Maastossa on vielä aika paljon lunta, mutta avoimet kallioalueet ovat sulana. 

Metsästä tupsahdetaan rantatielle, jota kuljetaan pieni pätkä. Pian ollaan takaisin polulla, ja tasapainoillaan rakkakivikossa. Tässä voisi toki olla pitkoksetkin, mutta kivet ovat hyvin asettuneet ja kiveltä toiselle loikkiessa keskittyy vain tekemiseen. Välillä pitää hörpätä vähän vettä ja syödä evästä. Suklaata on tietenkin mukana. Odotan jo reitin puolivälin upeita rantakallioita. 




Monipuolinen retkeilyreitti



Kokkolan pisin retkeilyreitti Öjan Saaristopolku puhuttelee kokeneempaakin vaeltajaa. 22 kilometrin mittaisen reitin varrella maisemat vaihtuvat tiuhaan merellisistä tunnelmista synkkiin metsätaipaleisiin ja rakkakivikoilla tasapainotteluun. Reitti kulkee osittain Natura -alueella.

Saaristopolku on rengasreitti. Lähtöpaikka sijaitsee Öjan koulun vieressä olevalla parkkipaikalla, josta löytyy myös alueen kartta. Samalta paikalta lähtee Håkin 12 kilometrin mittainen rengasreitti. Öjaan on Kokkolan keskustasta noin 17 kilometrin matka. Saaristopolku on merkitty suhteellisen hyvin maastoon, mutta tarkkana saa olla silti. Reittiä voi lyhentää ja muutella melko helposti oikaisemalla metsäteitä pitkin.

Saaristopolulla on paljon kallioita, juurakkoisia ja kivikkoisia polkuja sekä pitkiä pitkospätkiä. Reitti on monesta kohtaa etenkin keväällä todella märkä, joten vedenpitävät jalkineet ovat suositeltavat. Jalkoja saa nostella melko tiuhaan, eli jalkineiden kannattaa olla myös mukavat.




Saaristopolun ehkä paras taukopaikka sijaitsee Korvgrävenillä, josta löytyy tilava ja hyväkuntoinen kota ja vessa. Muita kivoja paikkoja taukoiluun ovat Vandörenin lintutorni (ei tulipaikkaa) sekä Jääkäritupa (tulipaikka ja pöydät sekä wc). Jääkäritupaan ei pääse sisälle. Kalvholmenin autiotupa on päässyt niin huonoon kuntoon, ettei siellä ainakaan pidempään viihdy.

Reitillä voisi olla enemmänkin taukopaikkoja sen pituudesta johtuen.




Saaristopolku on parhaimmillaan kesällä ja syksyllä, kunhan muistaa suojautua punkeilta. Keväällä
maastossa on paljon vettä ja talvella reitti on helpoin kulkea ehkä lumikengillä sen epätasaisuuden vuoksi. Hyvänä jäävuonna voi hiihdellä rantoja pitkin.


Ohjelmaa Saaristopolulla



Tapahtumajärjestäjätkin ovat heränneet reitin ainutlaatuisuudelle, ja nyt reitillä järjestetään peräti kaksi erilaista tapahtumaa kesän aikana.

Toukokuun lopulla Saaristopolun kansoittavat Öjan yövaeltajat, jotka nautiskelevat koko 22 kilometrin matkan erilaisten ohjelmanumeroiden siivittämänä kesäyön valossa. Kävelyn ohessa voi tutustua alueen historiaan ja ilmeisesti on mahdollista suorittaa samalla jonkinlaisia rasteja. 

Syyskuussa ilmojen jo hieman viilennyttyä poluilla kiitävät polkujuoksijat West Coast Trail Runnersin järjestämässä kisassa. Tänä vuonna matkat ovat 10 ja 22 kilometriä. Öjan polut ovat korkeusvaihteluiden puutteesta huolimatta ihanan tekniset ja maasto vaihtelevaa. Maasto kumpuilee ylös alas kallioiden ja kivikkoisten metsien keskellä. Märällä säällä kannattaa valita hyvin pitävät jalkineet. 





Tapahtumat tuovat Kokkolan retkeilyreiteille käyttäjiä, näkyvyyttä ja kiinnostavuutta, ja Saaristopolkua on jo nyt kunnostettu tapahtumajärjestäjien toimesta entistä parempaan kuntoon. Aivan huikean hieno esimerkki siitä, kuinka talkootyöllä saadaan aikaan isoja muutoksia. Se vaatii yhteistä tahtotilaa ja aktiivisia tekijöitä. Hatunnosto teille!

Toki tapahtumat myös kuluttavat luontoa, ja järjestäjien tulee tuntea vastuu ihmismassojen hallinnasta. Osallistujien valistaminen roskattomuudesta ja retkeilypalveluiden ja rakenteiden
parantaminen ovat hyvä alku.


Kokkolan retkeilypalvelut



Lisää Öjan saaristopolusta ja Kokkolan alueen retkeilyreiteistä löydät täältä:

https://www.kokkola.fi/palvelut/ymparisto_ja_luonto/luonnon_virkistyskaytto/ulkoilualueet/fi_FI/oja/

Kokkolassa on myös vasta otettu käyttöön uusi liikuntapaikkasovellus, jota pystyy käyttämään myös näppärästi kännykällä. Sovelluksesta löytyy mm. paikannustoiminto.

https://www.liikuntapaikka.fi/


Tarjolla ilmaista energiaa

Sisältää blogiyhteistyötä
Taustalla aurinkokennolaturi Phaesun Trek King 2x7 (14W), oikealla aurinkokennovalaisin ja -laturi POWERPlus Salamander sekä vasemmalla aurinkokennovalaisin LuminAID Spectra. 

Sain blogin kautta testattavaksi kotimaisen Solar Ideas -yrityksen maahantuomia aurinkoenergiaa hyödyntäviä valaisimia ja latureita. 

Mietin pitkään erilaisia näkökulmia tähän aiheeseen, ja kuinka kirjoittaa siitä mielenkiintoinen juttu. Lopulta päädyin siihen, että tuotteet itsessään ovat niin mielenkiintoisia että miksi lähteä kiertämään aihetta jonkin mutkan kautta. Tietysti retkeilijöitä kiinnostaa luontoa säästävä ja vaivaton aurinkoenergia! 

Vaellukset ovat hyvä tapa tehdä pesäeroa elektroniikkayliannostuksen kanssa. Vaikka kännykkä pysyisikin rinkassa suljettuna, joutuu monen muun elektronisen vempeleen akkua tai paristojen riittävyyttä miettiä. Meillä on retkellä mukana kännykän lisäksi kamera, gps -laite (ladattavilla paristoilla), hätälähetin, virtapankki, otsalamput sekä telttavalaisin. Kaikki laitteet toimivat joko akulla tai paristoilla, jotka ladataan täyteen ennen reissua ja toivotaan että ne riittävät koko vaelluksen ajan.

Olen miettinyt pidemmän vaelluksen tekemistä jo pitkään, ja samalla pohtinut energian riittävyyttä reissussa. Vähinkäänkin kamera on sellainen laite, että akkukesto tulee jossain välissä vastaan ja sitä joutuu lataamaan virtapankista. Toisaalta virtapankista voi joutua lataamaan myös kännykkää ja gps  -laitetta - joka toimii toki myös tavallisilla paristoilla - eli energiaa pitäisi olla mukana riittävästi. 

Aurinkoenergiaa on saatavilla aina, kun aurinko paistaa. Se ei käytännössä paina mitään, eikä itsessään kuluta luontoa millään tavalla. Siitä ei myöskään synny jätettä, kuten paristoista. Pidän siitä, että vaelluksella mukana olevat varusteet ovat monikäyttöisiä. Eli virtapankkina toimiva varataskulamppu on aika jees - varsinkin kun siihen voi ladata lisää virtaa auringosta! 



Taskulampuksi taipuva varavirtalähde



POWERplus Salamander on täysmittainen 3 W:n LED -taskulamppu, joka toimii myös 2400 mAh:n varavirtalähteenä. Siitä löytyy sekä usb- että mikro-usb -liittimet, eli sen voi ladata verkkovirran kautta ja siitä voidaan antaa virtaa kännykälle tai muille elektroniikkalaitteille. 

Lisäherkkuna sen kylkeen on lätkäisty myös aurinkokenno, eli valaisin latautuu esimerkiksi vaelluspäivän aikana rinkan päälle kiinnitettynä. Valaisin on kevyt mutta tukevan oloinen, ja lisäksi vielä vedenpitävä. Käyttö on yksinkertaista; yhdestä napista painelemalla valotehot vaihtuvat. Takaosan auki kiertämällä pääsee käsiksi latausportteihin. Vielä olisin voinut kaivata tukevaa kiinnityslenkkiä, jolla valaisimen saisi tukevasti rinkan pääliläppään kiinni latautumaan. 





Uskon että meillä on pitkä ja valoisa tulevaisuus Salamanderin kanssa vaelluksilla ja muilla reissuilla. Kuten jo aiemmin totesin, niin minusta retkikkamppeet pitäisi suunnitella mahdollisimman monipuolisiksi, jotta mukana kannettavien tavaroiden määrä saadaan optimoitua. 


Aurinkokennolaturista loputtomasti virtaa retkelle



Aurinkokennolaturi Phaesun Trek King on kevyt ja taitettava 14W (2x7W) litteä paneeli, jolla voi ladata reaaliajassa niin älypuhelimet kuin tabletitkin auringonvalon voimalla. Tuote painaa vain 390 grammaa ja pakkautuu litteäksi levyksi, eli sen voi hyvillä mielin napata mukaan reissuun. 




Paneelin voi ripustaa roikkumaan rinkkaan tai säätää kiinni ahkion päälle keräämään energiaa. Aurinkokennolaturin takana on kätevä tasku, johon ladattavan elektroniikkalaitteen voi sujauttaa ottamaan virtaa. Käytin itse paneelia sekä suoraan kännykän että varavirtalähteen (tässä tapauksessa aiemmin esitelty taskulamppu) lataamiseen. Molemmissa tapauksissa lataus onnistui vaivattomasti ja yllättävän tehokkaasti. 

Tuote vaatii toimiakseen suoraa auringonvaloa, mutta lataus vaikutti toimivan myös pienellä pilvisyydellä. Varjossa lataus keskeytyi, eli kenno on syytä suunnata aurinkoa kohti. 

Näen tällä tuotteella paljon mahdollisuuksia, sillä se toimii upeasti myös meidän sähköttömällä kesämökillä. Mökille on ollut jo pitkään harkinnassa aurinkokennopaneeli, ja vaikkei tällä vielä jääkaappia viilennetä saa lähes kaikki elektroniikkalaitteet ja valaisimet ladattua. 





Disco teltassa!



Testin viimeisenä muttei vähäisimpänä kokeilin aivan huikean hauskaa puhallettavaa aurinkoenergialla toimivaa PackLite Spectra -valaisinta. Spectra kulkee pienessä tilassa taitettuna, ja sen voi ripustaa myös rinkan päälle keräämään auringonvalosta energiaa. Valaisimessa ei ole paristoja tai latauspistettä, eli se toimii puhtaasti aurinkoenergialla. 

Kun lamppu otetaan käyttöön se yksinkertaisesti vedetään suoraksi ja puhalletaan hieman ilmaa sen sisälle. Remmi taittuu näppärästi kiinnikelenkiksi. Valaisin ei käytännössä paina mitään eikä vie rinkassa tilaa, eli se lähtee ehdottomasti jatkossa mukaan vaelluksille. 






Spectra on erinomainen yleis- ja tunnelmavalaisin, eikä se häikäise liikaa ahtaassa tilassa kuten teltassa. Valaisuteho riittää pieneen puuhasteluun ja lähemmäksi tuotuna myös lukemiseen. Ja mikä hauskinta: valosävyn voi valita kahdeksan eri värin joukosta ja valaisimen voi säätää myös vaihtamaan väriä itse!


Kokeile rohkeasti



Kokeilin itse valaisimia pääsiäisreissulla Peuranpolulla, ja tykästyin kovasti niiden helppokäyttöisyyteen ja monipuolisuuteen. Kovilla pakkasilla en lähtisi lataamaan akullisia tuotteita auringonvalossa, mutta reilusta plussan puolella oleva mittari ja kirkkaana porottava aurinko mahdollistivat testin keväthangilla. Ja hienosti ne toimivat!

Aurinkokennopaneeli ei ollut silloin vielä testattavana, mutta uskoisin että se pelittää myös pakkasella, koska siinä ei ole sisäänrakennettua akkua joka tyhjenisi sitä mukaa kun latailee. Pitää vain huolehtia, että ladattava laite on lämpimässä paikassa esim. kuumavesipullon vieressä. Aurinkokennopaneeli on ollut testissä nyt muutaman viikon, ja pärjäsin viikonlopun mökkireissun  sometukset pelkästään sen antaman lisävirran avulla.

Aurinkoenergian hyödyntäminen myös täällä pimeässä pohjolassa on nykypäivää. Varsinkin kesäaikaan, kun valoisaa on kellon ympäri aurinkokennovalaisimet ovat todella erinomainen hankinta. Aurinkokennolla varustetut tuotteet ovat minusta myös kohtuullisen hintaisia, eli kokeilusta ei joudu pulittamaan valtavia summia.

Kerron mielelläni lisää tuotteista ja voitte olla myös suoraan yhteydessä Solar Ideas -yritykseen mikäli kiinnostuitte tuotteista! Kertoilen niistä varmasti lisää kesäreissujen myötä.





Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.